sunnuntai 1. lokakuuta 2017

PELISÄÄNNÖT TYÖSSÄ JA VEDESSÄ 

Paikallisessa uimahallissa sattui pieni episodi, joka sai minut miettimään pelisääntöjä. Arkisin käyn kaivelemassa pelisääntöjä esiin työyhteisöistä yhdessä henkilöstön kanssa. Nyt ne tulivat mieleen sunnuntaiaamuna uima-altaan päädyssä.

Työyhteisöissä keskustellaan usein eri-ikäisyydestä. Uima-altaassa se on myös haaste. Kun käytössä on usein vain yksi rata, kaikki kuntouimarit ovat samalla radalla. Ikään ja sukupuoleen katsomatta kaikki ne, jotka joukkoon uskaltavat.

Kerran otin omat pelisäännöt käyttöön. Haluan pitää kiinni fyysisestä koskemattomuudesta - omasta ja muiden.  Käytännössä se tarkoittaa sitä, että jos potkaisen jotakuta, niin pyydän anteeksi. Vaikka seuraavalla kierroksella tai altaan reunalla.

Silloin kerran, kun minua noin 35 vuotta nuorempi mies kolmannen kerran ui päälleni, pysähdyin radan päähän ja sanoin, että nyt tuli varoitus. Kaveri hämmentyi ja halusi jatkaa keskustelua radan toisessa päässä.

 - Anteeksi, ovatko täällä säännöt muuttuneet.  
 - Ei, minä annoin sen varoituksen ihan omasta puolestani, koska uit päälleni jo kolmannen kerran.
- Vaparia uidessa ei näe eteensä.  Sitä paitsi meillä Jyväskylässä se on sen merkki, että pitää uida kovempaa.

Sopu sijaa antaa?

Oh, really. Meillä Iisalmessa on yksi rata käytössä. Minulla on käytössä vain puolitoista kättä, mutta vaparia uidessa näen eteeni.  Kilpauimari samalla radalla on vähän kuin saisi Kimi Räikkösen Toyotan takapuskuriin viitostiellä. Erosimme kuitenkin sovussa ja jatkoimme uintia.

Niin, se tämän päivän episodi. Minulla on tapana pysähtyä radan päässä, jos takaa tulee joku kova uimari. Vähän kuin ajaisi levikkeelle Räikkösen edestä. Niin tein myös tänään. Kaveri kääntyi edelleni, katsoi taakseen ja nyökkäsi kiitokseksi.

Ihmisiksi oleminen pätee myös uima-altaassa. Pienikin kohtelias ele saa äkäiset tädit hyvälle tuulelle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti